sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Ulinaa asiakaspalvelusta ja hehkutusta tulevasta kv-työharjoittelusta

Hola!

Tässä on taas sen verran kiirettä ollut, ettei ole ehtinyt blogiakaan päivittää. Joulu tuli ja meni. Kivoja lahjoja tuli. Tukka on vaihtanut väriä kerran jos toisenkin, mutta nyt taas kaljuna. Ripsiä ja kynsiäkin päässyt ihan kiitettävästi väsäilemään. En oo tänne vielä lisäillyt kuvia joulukuun kuvauksistakaan! Niille täytyykin tehdä ihan oma postaus.


Kävin Salossa auttamassa siskoa ja siskon avokkia keittiön d-c-fixaamisessa. Puukuvioiset kaapit muuttuivat kiiltävän valkoisiksi ja vetimet kiiltävän mustiksi. Raikastui ja nykyaikaistui todella paljon. Vanhat tasot kävi sit joku työmies vielä vaihtamassa mustiksi.
Reissu ei kyllä muuten mennyt ihan suunnitellusti, koska muuten aina niin ihana kattini raapaisi siskon koiraa aivan parin millin päähän silmämunasta. Ovat tähän asti olleet ihan kavereita. Leikkineet keskenään ja nukkuneet vierekkäin. Nyt olivat sitten päättäneet, etteivät tule toimeen ja lopputulos oli tämä. Tylsää. :/ Mut onneks ei silmään osunut!



Laivallakin tuli piipahdettua ennen uutta vuotta. Eka iltana tuli kyllä mentyä nukkumaan jo ennen klo 23.00, mut aamulla oli sit virkeänä hereillä kun pääsi aamiaiselle. Ei ollut krapulaa tai väsymystä, mikä olis haitannut syömistä. Siian mätiä, smetanaa, sipulia, leipää, leikkeleitä ja paaaaljon herkkuja, jotka olis oikeasti kiellettyjen listalla. <3 En kuitenkaan jaksanut nyt rajoitteista niin välittää ja sen sit huomas parina päivänä reissun jälkeen, ellei nä oireet sit kuitenkin liittynyt asiaan, josta kerron hetken päästä.

Uusi vuosi tuli ja vietin sen ihan rauhaksiin kotosalla koulutehtäviä tehden. Oon saanut kaikkiaan 40 esseetä tehtyä syksyn aikana ja alan olemaan aika kypsä. Onneks kirjalliset tehtävät on nyt hoidettu, ni ei tarvii niistä enää huolehtia. Kunhan tutkintotilaisuudet saa pakettiin niin se on siinä.
Olin faceenkin ehtinyt päivittää jotain tyyliin "enää sen ja sen verran kirjallisia tehtäviä ja niiden pitäis olla 3.1. valmiina."
Noooh, niinhän se aina menee, et jos on kiire, niin tulee jotain mutkia matkaan.
Laivareissun jälkeen oli kovin huono olo ja laitoin sen sitten krapulan ja huonojen syömisten piikkiin. Olo ei kuitenkaan mennyt vielä parinkaan päivän jälkeen ohi ja tuli perjantai, mutta sitten alkoi menkat. Ajattelin, et ehkä ne on nyt taas vuorostaan vähän ikävämmät ja sen takia olo niin kurja. Olo kuitenkin yhtäkkiä paheni ja maha tuli todella kipeäksi. Oksentelin ja ihan kauhea kuumehorkka. En pystynyt seisomaan tai istumaan. Nukkuminenkaan ei tietenkään onnistunut kun sattui niin pirusti alavatsaan ja hohti kylkeen. Tässä kohtaa olin ottanut Panacodin, Buranan ja Norgesicin, mutta kipu vain yltyi.
Kyselin sitten kavereilta whatsapp-ryhmässä, et miltä mahtaa umpilisäkkeentulehdus tuntua ja kaveri, jolla se on ollut, kehotti menemään päivystykseen.
Soitin sitten päivystykseen ja sieltä vastasi oikein ystävällinen hoitaja joka kehotti ottamaan lisää Panacodia ja Buranaa, mutta tulemaan kuitenkin päivystykseen, jos kivut eivät helpota. Kehotti myös aamulla tulemaan päivystykseen joka tapauksessa, että saadaan tilanne tarkistettua. Mitään ei saisi syödä, jos leikkaukseen joutuisin. Otin lääkkeet ja reilun tunnin päästä tuntuikin, että kipu selkeästi kohdistui yhteen paikkaan ja säteili vähemmän. Sain muutaman tunnin nukuttua katkonaisesti.
Aamulla soitin päivystykseen kun kipu ei vieläkään loppunut, istuminen ja seisominen tuntui vaikealta ja koiria ulkoiluttaessa oksentelin pihalle. Hyi.
Nyt vastasi puhelimeen vähemmän ystävällinen hoitaja. Hänen mielestään oireet eivät olisi vaatineet päivystyskäyntiä, mutta tarpeeksi jankattuani tokaisi "Kai sinä tänne sitten tulet, jos nuo eivät mielestäsi ole normaaleja kipuja." Selvä.
Päivystyksessä odottelin tunnin hoitajan arviointiin pääsyä. Hoitaja oli sitä mieltä, että mahakivuilleni tuskin mitään syytä testeissä löytyy - toiminnallisia vaivoja. Koitin siinä selittää, että oon toiminnallisista vaivoista jo lähes 10v kärsinyt, niin tiedän kyllä miltä ne tuntuvat. Sitten hoitaja alkoikin minulle kertoa miten ihmiset uuden vuoden jälkeen tulevat valittamaan aivan turhista asioista, kun ei haluta maanantaina palata arkeen ja mennä töihin.
Oli siis aivan todella ihana hoitaja arvioinnissa. -_-
Hoitajan arvioinnin perusteella sain sitten odotella nelisen tuntia, että pääsin tapaamaan lääkäriä, joka laittoi minut heti osastolle. Siellä sain tipassa nestettä ja Litalginia. Kanyyliin vielä suoraan jotain vahvempaa kipulääkettä. Hetken päästä sit nukahdin. Pari tuntia nukuin ja sitten otettiin TT-kuvat.
Niistä sitten todettiin, että umpilisäkkeessä on ainakin alkava tulehdus, mutta jotain muutakin todennäköisesti on, joka aiheuttaa oireet. Pääsin sitten takaisin makoilemaan ja kerrottiin, että loput tutkitaan gynellä, kunhan potilaskuljettaja tulee hakemaan.
Potilaskuljettajan tulossa kesti kolme tuntia! Olisin alle vartissa ulkokautta kävellyt. Potilaskuljettaja pahoitteli tilannetta ja kertoi olevansa ainoana töissä, koska vähennettiin iltavuoron työntekijämäärää.
Nice.
Gynelle päästyäni odottelin reilun tunnin, että pääsin vastaanotolle. Lisäkseni siellä oli yksi potilas odottamassa vuoroaan. Siellä sit ultrattiin, paineltiin mahaa ja tehtiin sisätutkimus. Umpparin alkavan tulehduksen lisäksi oli myös kohtu- tai munasarjatulehdus - todennäköisesti kohtutulehdus. Näihin määrättiin sitten kolmea eri antibioottia (Doximycin, Flagyl ja Kefalex). Kaikkiaan reissussa meni kevyet 13 tuntia.
Koulukiireet väistyi sitten, koska olin koko seuraavan viikon sairaslomalla. Maanantaina olo oli jo ihan ok ja tiistaina pystyi syömään.  <3 Antibiooteista tuli kuitenkin niin paljon kaikkia lisäoireita, et ei kotoa kovin pitkälle viitsinyt lähteä. Nyt oon kuitenkin taas täysissä voimissani ja kaik on hyvin!

Jos positiivisesti ajattelee, niin sainpahan sairasloman aikana tehtyä koulutehtävät loppuun. Ei tarvitse niitä enää miettiä. Ah, ihanaa! Nyt voin keskittyä vaan viimeiseen työharjoitteluviikkoon ja sit koulun ja ippen tutkintotilaisuusviikkoihin. 12.2. voin huokaista helpotuksesta ja ehkä saan sosiaalisen elämänkin takaisin. <3
29.2. pitäis alkaa sit seuraavan kolmen viikon harjoittelupätkän, josta tutkintotilaisuuden suoritan toukokuussa, kun tulen takaisin kv-työharjoittelusta.

Ja niin hei tosiaan - kv-harjoitteluun liittyen! Mun työharjoittelu Budapestissa peruuntui.
Meenkin Slovenian pääkaupunkiin Ljubljanaan! Vielä siistimpää, ku mulle aivan täysin tuntematon ympäristö. Jännää, kivaa ja kaikkee! Koulu on kuulovammaisille, puhehäiriöisille ja autistisille lapsille ja nuorille, eli erkka-aihetta sielläkin siis.
Tukiviittomia pitää vielä treenata paljon ja kansainvälisten viittomien materiaalia päntätä. Sloveenin kieltäkin vois jokusen lauseen opetella. :3

Naapurimaat Italia ja Kroatia on kans uusia tuttavuuksia, joten tarkoitus olisi viikonloppureissut tehdä ainakin. Haluaisin niiiin käydä Kroatiassa Plitvica Jezerajan kansallispuistossa, joka on muuten Unescon maailmanperintökohde ja Brijunin saarilla katsomassa dinosaurusten jalanjälkiä.
Pulasta pääsis lautalla suoraan Venetsiaan, joten sekin vois olla ihan mielenkiintoinen kokemus. Sieltä sit vois mennä Triesten kautta takaisin Ljubljanaan. En millään malttais odottaa lähtöä!
Työharjoittelusta tulee varmasti ihan huikea kokemus.

Lähtö olis muuten näillä näkymin 1.4. ja paluu 14.5. Whihiiii!

Näin hienon suunnitelman olen tehnyt. :D